Teksti on matkaraportista, eli jokseenkin virallisempaa kuin blogi-tekstit yleensä... Halusin vaan saada matkan päätökseen:

Sunnuntai 23.10.2011: Sunnuntai alkoi jännittyneissä merkeissä, sillä se oli minun esityspäiväni. Aamupalan, pakkaamisen, muutaman harjoituskerran ja hotellista uloskirjautumisen jälkeen, puolenpäivän aikoihin, lähdin konferenssipaikalle. Konferenssi oli jälleen alkanut jo yhdeksän aikoihin, mutta aamu koostui lähinnä saksankielisistä esiintyjistä. Paikalle päästyäni konferenssissa alkoi poster-sessio, eli tietyt ihmiset esittelivät julisteiden avulla tutkimuksiaan. Kiersin posterit läpi, mutta jännittämisen vuoksi en oikeastaan pystynyt keskittymään mihinkään.

Noin klo 13.15 alkoi minun Froga Kucha -sessioni. Ennen omaa vuoroani esiintyivät Christian Swertz aiheellaan Serious games in the introductory phase of a study program for educational sciences. Tämän jälkeen oli Emma Witkowskin esitys aiheesta Breaking the boundary: The shifting codes of play of expert players. Hänen jälkeensä oli minun vuoroni: esittelin siis professorini Jaakko Suomisen paperin aiheesta Playing with Pac-Man: A life and metamorphosis of a game cultural icon 1980−2011. Kyseessä oli ensimmäinen konferenssi-esiintymiseni, ja olin hyvin jännittynyt. Esitys meni kuitenkin hyvin; ääneni kantoi ja englanti sujui ongelmitta. Tekstiä esityksessä oli melko paljon Froga Kuchaan, mutta pysyin kuitenkin aikataulussa. Esityksen jälkeen olin hyvin helpottunut. Sain muutaman kommentin, sillä eräs kuulija oli tehnyt gradunsa vastaavanlaisesta aiheesta, uusien pelien uudelleenmuokkauksesta ja -käytöstä. Lisäksi sain yhden kysymyksen koskien retropelikulttuureja yleisesti. Eräs yleisössä ollut tuli myös esityksen jälkeen esittelemään minulle Pac-Man -korvakorujaan, mikä oli tietenkin mukavaa. Sain myös positiivista palautetta aiheen mielenkiintoisuudesta.

Oman esitykseni jälkeen kuuntelin vielä osan Robert Praxmarerin esityksestä The big bang of magic circle, jonka jälkeen oli vuorossa konferenssin loppujuhlallisuudet puheineen ja kuohuviineineen. Konferenssin loputtua kävin hakemassa hotellilta tavarani ja lähdin kohti lentokenttää. Lento Helsinkiin lähti Wienistä n. klo 19, ja kotona Porissa olin n. klo 01.00.

Konferenssimatka oli kokonaisuudessaan hyvin avartava, vaikka aiheet olivatkin melko yksityiskohtaisia ja teknisiä. Säät suosivat ja uusia tuttuja tuli tavattua. Oma esiintyminenkin sujui  − kaiken kaikkiaan minulla oli siis hyvin onnistunut reissu. Tosin huomasin, että olisi ollut mukavampi ja hyödyllisempikin olla liikkeellä oman tutkimuksen kanssa. Näin maisterivaiheen opiskelijana tunsin myös pienoista alemmuudentunnetta ajoittain, sillä suurin osa osallistujista oli joko tohtoreita, professoreita tai tohtorikoulutettavia. Olen kuitenkin ylpeä onnistuneesta matkasta ja suorituksesta, ja kenties seuraavalla kerralla olen konferenssissa oman tutkimukseni kanssa.