Ensimmäinen konferenssipäivä takana! Olin ilmottautunu "Criminal Vienna" -kävelykierrokselle, joka siis järjestettiin konferenssin puolesta, mutta tajusin eilen, että en tiedä mistä sen olis tarkoitus alkaa. Olin jotenkin ollut siinä uskossa, että tavataan sen konferenssipaikan (kapungintalon) ulkopuolella, mutta olin varmaan nähnyt unta :D Se ei siis ollut se lähtöpaikka, koska lähetin sitten aamusti sähköpostia niille järjestäjille.. Sain vastauksenkin, mutta en sitten kuitenkaan jaksanut mennä - jatkoin sit yöunia muutamalla tunnilla. Ja ehkä ihan hyvä niin.

Kuitenkin. 12 maissa lähdin sitten tonne konferenssipaikalle, ja siitä se sitten pyörähtikin käyntiin. Alku oli ihan mahtava: Eric Zimmermann ja Nathalie Pozzi oli ensimmäiset puhujat aiheenaan "Spaces of possibility" - Zimmermann on pelisuunnittelija ja -tutkija ja Pozzi arkkitehti, eli aika mielenkiintoinen kombo oli kyseessä. Esitys käsitteli pelien suhdetta taiteeseen merkitysten luojana ja itseilmaisun kanavana; miten pelit/pelaaminen luovat merkityksiä yhteisölle ja yksilölle. Pozzi jäi vähän Zimmermanin varjoon; hän oli nimittäin erittäin mielenkiintoinen esiintyjä ja persoona. Esitykseen kuului myös "massive multiplayer rock-paper-scissor", eli koko yleisön yhteinen kivi-paperi-sakset -turnaus, josta jäi lopulta jäljelle finalistikaksikko. Peli oli sopi paikalleen ja oli kokemuksena aika hauska :D Ideaa täytyy mahdollisesti hyödyntää myöhemminkin. Esityksessa oli myös 2 muuta peliä, Ninja! ja Starry heavens -mukaelma, mutta en jaksa nyt ruveta tässä niitä selittämään. Väsy -.-

Zimmermanista siirryin kuuntelemaan Jon Mankerin esitystä pelisuunnitelun prototyypeistä "Game design prototyping", eli mikä rooli prototyypeillä on pelisuunnitelussa ja niin edelleen. Ihan mielenkiintoinen, mutta esiintyjänä Manker oli vähän tylsähkö (varsinkin Zimmermanin jälkeen) ja aihe itsessään oli melko tekninen.

Mankerin jälken seurasin Vit Sislerin esityksen ""Construction of identity in Iranian video games". Sisler piti mulle Prahassa kurssin "New media and internet in the Middle East", joten tiesin vähän mitä odottaa. Esitys oli mielenkiintoinen; pelien asema yleisen kulttuurisen mielipiteen muodostumisessa on vahva, ja iranilaiset yrittävät muuttaa esim. eurooppalaisten kuvaa Iranista pelien avulla. Toki joukkoon mahtuu myös perinteisiä räiskintäpelejä, jossa vihollisena on usein jenkit. Mutta positiivisena yllätyksenä esityksessä näytettiin myös esimerkki islamilaisesta Sims-pelistä.

Iranilaisista videopeleistä siirryin ensimmäiseen Froga Kuchaan, eli samanlaiseen esitystapaan kuin omakin esitys tulee sitten sunnuntaina olemaan. Ensimmäisenä vuorossa oli Nikolaus König aiheenaan "Passivity, subordation and  restraints - sexual roleplaying games of submission and dominance as examples for pleasurable play through non-agency." Tästä missasin osan, kun edellinen esitys venyi, mutta eiköhän otsikointi kerro kaiken oleellisen.. Tämän jälkeen oli Alexanda Ferreira ja Sébastien Hock-Koon esitys "Gender stereotypes in video game: Super princess Peach in question. Oli mielenkiintoinen, ja jotenkin "kevyempi" kuin edelliset esiintyjät. Viimeisenä oli Robert Seifertin "Stages of digital gaming life: shaping and reflecting biography". Täytyy myöntää, että tää vika meni vähän ohi.. Oli kamala nälkä ja ajatukset oli enemmän tulevassa lounaassa kuin esityksessä.

Lounaan jälkeen ajattelin kuuntelevani esityksen aiheesta "Hybrid spaces: Applying persuasive game elements to an exhibiton setting" ja olin ihan innoissani. Esittäjät (joita oli neljä, enkä jaksa luetella kaikkia) oli vaihtanut aiheensa "ARG's - persuasion in context", mikä oli kyllä ihan mielenkiintoinen myös - ja kyseenalaisti muuten koko taikapiirin olemassaolon! Esitys käsitteli ARG-pelejä ja niiden perusperiaatteita tutkijoiden omien esimerkkien kautta. Palaan tähän varmaan vielä myöhemmin, ainakin jossain muodossa.

Sama teema jatkui seuraavassakin esityksessä, joka oli Vanessa De Lucan ja Maresa Bertolon esitys aiheesta "Urban games to design the augmented city", eli kuinka kaupunkia voi käyttää pelialustana; 1. City as a pop-up game ja 2. City as a big playground oli pääpiirteissään esityksen kaksi kantavaa teemaa. Mainittiin muuten myös Pacmanhattan.

Sitten olikin tämän päivän viimeisen esiintyjän vuoro, ja vaatimattomasti hän olikin Mia Consalvo aiheellaan "Avatar play: Games, fiction and identification." Näin tunnetun pelitutkija ollessa kyseessä ei voinut pettyä: aihe käsitteli kenttätutkimuksen pohjalta naisten pelaamista ja erityisesti avatarien luomista - ja niistä luopumista. Consalvo muuten kritisoi Sherry Turklen teorian naisten avatareista; ilmeisesti Turkle käytti liian pientä ja "outoa" otosta tutkimuksessaan.

Päivän päätteeksi meille tarjottiin illallinen kaupungintalon ravintolassa. Oli ihanaa ruokaa ja hyvää seuraa! Seurueeseeni kuului pari italialaista, yksi sveitsiläinen (joka on myös mun hotelli-naapuri; hauska sattuma) ja yksi jenkki. Oltiin kaikki tultu konferenssiin yksin, niin pidettiin sit toisillemme seuraa :)

Mut nyt mä meen nukkumaan! Huomenna ois ohjelmaa tarjolla 09-19, mutta taidan jättää pari esitystä välistä... Täytyy vähän valikoida. Ei mun aivokapasiteettini/keskittymiskykyni riitä tommosiin tuntimääriin :P