Teksti on matkaraportista, eli jokseenkin virallisempaa kuin blogi-tekstit yleensä... Halusin vaan saada matkan päätökseen:

Sunnuntai 23.10.2011: Sunnuntai alkoi jännittyneissä merkeissä, sillä se oli minun esityspäiväni. Aamupalan, pakkaamisen, muutaman harjoituskerran ja hotellista uloskirjautumisen jälkeen, puolenpäivän aikoihin, lähdin konferenssipaikalle. Konferenssi oli jälleen alkanut jo yhdeksän aikoihin, mutta aamu koostui lähinnä saksankielisistä esiintyjistä. Paikalle päästyäni konferenssissa alkoi poster-sessio, eli tietyt ihmiset esittelivät julisteiden avulla tutkimuksiaan. Kiersin posterit läpi, mutta jännittämisen vuoksi en oikeastaan pystynyt keskittymään mihinkään.

Noin klo 13.15 alkoi minun Froga Kucha -sessioni. Ennen omaa vuoroani esiintyivät Christian Swertz aiheellaan Serious games in the introductory phase of a study program for educational sciences. Tämän jälkeen oli Emma Witkowskin esitys aiheesta Breaking the boundary: The shifting codes of play of expert players. Hänen jälkeensä oli minun vuoroni: esittelin siis professorini Jaakko Suomisen paperin aiheesta Playing with Pac-Man: A life and metamorphosis of a game cultural icon 1980−2011. Kyseessä oli ensimmäinen konferenssi-esiintymiseni, ja olin hyvin jännittynyt. Esitys meni kuitenkin hyvin; ääneni kantoi ja englanti sujui ongelmitta. Tekstiä esityksessä oli melko paljon Froga Kuchaan, mutta pysyin kuitenkin aikataulussa. Esityksen jälkeen olin hyvin helpottunut. Sain muutaman kommentin, sillä eräs kuulija oli tehnyt gradunsa vastaavanlaisesta aiheesta, uusien pelien uudelleenmuokkauksesta ja -käytöstä. Lisäksi sain yhden kysymyksen koskien retropelikulttuureja yleisesti. Eräs yleisössä ollut tuli myös esityksen jälkeen esittelemään minulle Pac-Man -korvakorujaan, mikä oli tietenkin mukavaa. Sain myös positiivista palautetta aiheen mielenkiintoisuudesta.

Oman esitykseni jälkeen kuuntelin vielä osan Robert Praxmarerin esityksestä The big bang of magic circle, jonka jälkeen oli vuorossa konferenssin loppujuhlallisuudet puheineen ja kuohuviineineen. Konferenssin loputtua kävin hakemassa hotellilta tavarani ja lähdin kohti lentokenttää. Lento Helsinkiin lähti Wienistä n. klo 19, ja kotona Porissa olin n. klo 01.00.

Konferenssimatka oli kokonaisuudessaan hyvin avartava, vaikka aiheet olivatkin melko yksityiskohtaisia ja teknisiä. Säät suosivat ja uusia tuttuja tuli tavattua. Oma esiintyminenkin sujui  − kaiken kaikkiaan minulla oli siis hyvin onnistunut reissu. Tosin huomasin, että olisi ollut mukavampi ja hyödyllisempikin olla liikkeellä oman tutkimuksen kanssa. Näin maisterivaiheen opiskelijana tunsin myös pienoista alemmuudentunnetta ajoittain, sillä suurin osa osallistujista oli joko tohtoreita, professoreita tai tohtorikoulutettavia. Olen kuitenkin ylpeä onnistuneesta matkasta ja suorituksesta, ja kenties seuraavalla kerralla olen konferenssissa oman tutkimukseni kanssa.  

Day nr. 2 takana. Kirjotan tähän nyt lyhyesti päivästä, tulin äsken vasta hotellille ja pitäis varmaan yrittää vähän levätäkin ennen huomista.. Jaaaiks, jännittää ja vähän hermostuttaakin!
No niin. Eli menin 11 maissa tonne konfapaikalle. Ensimmäinen esitys oli aiheesta "Exploring game transfer phenomena in young people". Esitys käsitteli sitä, kuinka pelit/pelaaminen vaikuttaa nuorten (15-21) elämään, ja miten pelaamisen avulla saatetaan yrittää ratkaista tosielämän ongelmia. Angelica B. Ortiz De Gortari kutsuu tätä termillä "Game transfer phenomena", GTP." Hän esitteli siis tutkimustuloksiaa; tutkimusta hän oli tehnyt ruotsissa. Esitys oli mielenkiintoinen, ja sisälsi hauskoja esimerkkejä, mutta hän sai kyllä myös kritiikkiä esim. keskittymisestään ainoastaan videopeleihin, jättäen esim. elokuvat ulkopuolelle.

Seuraava esitys oli Pilar Lacasan "From machinima to classical cinema: looking for multimodal literacies. Hän on tehnyt tutkimusta kouluissa keskittyen videopelien ja elokuvallisuuden yhdistämiseen ja näiden medioiden yhdistettyyn käyttöön koulussa ja opetuksessa. Ihan mielenkiintoinen myös; hän näytti esimerkin, jossa koululaiset (n. 12v) olivat tehneet elokuvan yhdistäen Sims-pelin ja "oikean" itse filmaamansa elokuvan.

Sitten seurasin Doris C. Ruschin esityksen aiheesta ""Core" Experience - Exploring less obvious design approaches to exercise games". Tämä oli ehkä päivän paras; esityksessä kritisoitiin liikuntapelien yksipuolisuutta (lumilautailupeli vain lumilautailua jne.), ja Doris esitteli kehittelemänsä Zombie Yoga:n , jossa zombeja vastaan taistellaan jooga-asentojen avulla. Eli yhdistetään liikunnallisuus ja peliin littyvät emootiot, kuten pelko. Ihan mahtava idea; Become a light warrior & so on... :D

Zombeista Lostiin, eli seuraavaksi seurasin Jason Mittelin "Playing for plot in Lost and Portal franchices" -esityksen. Ei ollut niin mielenkiintoinen, kuin olin ajatellut. Pääosin hän käsitteli Lostiin liittyvää transmediallista tarinankerrontaa, eli miten Lost ja Portal-pelisarja on paljon  enemmäin kuin ainoastaan tv-sarja ja peli. Lostista on tehty esim. 4 ARG-peliä.

Tämän jälkeen seurasin yhden eilisillan "tutun", Pejman Mirza-Babaein esityksen "Player metrix: Using behaviour and biometrix to analyse gameplay". Käyttäjätutkimusta siis. Ihan mielenkiintoinen, tosin melko tekninen.

Näiden esitysten jälkeen kiersin konferenssin yhteyteen pystytetyn GameCityn, joka on ilmainen kaikille ja pitää siis sisällään älyttömän määrän erilaisia pelikoneita ja niiden promoja. Jonkin verran oli wieniläistä nuorisoa liikkeellä.. Mut ihan hauska tapahtuma, ja jatkuu huomenna. Iltapäivästä käväisin myös vielä vähän kaupungilla, oli tosi ihana ilma, vähän viileä mutta aurinkoinen ja halusin nauttia Wienistä vielä viime hetket. Huomenna tuskin on siihen aikaa.

Konferenssin loputtua käytiin vielä eilisten tuttujen kanssa syömässä, ja sitten lähdin vielä moikkaamaan Juliaa! Ja sitten pääsin vihdoin hotellille. Mukava, mutta pitkä päivä (taas) takana. Huomenna aamupäivästä vielä konferenssiin, ja seiskalta lähtee lento takaisin kotiin. Ihanaa tulla kotiin tällaisen "juoksen paikasta toiseen" -viikonlopun jälkeen. Odotan niin paljon myös sitä, että se esitys olis jo ohi ja olisin selvinnyt siitä jotenkin kunniakkaasti. We'll see...

Tää mun kirjoitusasuni ei muuten ole ehkä parasta mahdollista suomea, mutta näiden enkunkielisten esitysten kääntäminen hyväksi suomeksi vaatisi vähän aikaa ja energiaa, eikä mulla nyt ole oikeestaan kumpaakaan.. joten, pidemmittä puheitta: Good night, sleep tight! Pitäkää peukkuja...

Ensimmäinen konferenssipäivä takana! Olin ilmottautunu "Criminal Vienna" -kävelykierrokselle, joka siis järjestettiin konferenssin puolesta, mutta tajusin eilen, että en tiedä mistä sen olis tarkoitus alkaa. Olin jotenkin ollut siinä uskossa, että tavataan sen konferenssipaikan (kapungintalon) ulkopuolella, mutta olin varmaan nähnyt unta :D Se ei siis ollut se lähtöpaikka, koska lähetin sitten aamusti sähköpostia niille järjestäjille.. Sain vastauksenkin, mutta en sitten kuitenkaan jaksanut mennä - jatkoin sit yöunia muutamalla tunnilla. Ja ehkä ihan hyvä niin.

Kuitenkin. 12 maissa lähdin sitten tonne konferenssipaikalle, ja siitä se sitten pyörähtikin käyntiin. Alku oli ihan mahtava: Eric Zimmermann ja Nathalie Pozzi oli ensimmäiset puhujat aiheenaan "Spaces of possibility" - Zimmermann on pelisuunnittelija ja -tutkija ja Pozzi arkkitehti, eli aika mielenkiintoinen kombo oli kyseessä. Esitys käsitteli pelien suhdetta taiteeseen merkitysten luojana ja itseilmaisun kanavana; miten pelit/pelaaminen luovat merkityksiä yhteisölle ja yksilölle. Pozzi jäi vähän Zimmermanin varjoon; hän oli nimittäin erittäin mielenkiintoinen esiintyjä ja persoona. Esitykseen kuului myös "massive multiplayer rock-paper-scissor", eli koko yleisön yhteinen kivi-paperi-sakset -turnaus, josta jäi lopulta jäljelle finalistikaksikko. Peli oli sopi paikalleen ja oli kokemuksena aika hauska :D Ideaa täytyy mahdollisesti hyödyntää myöhemminkin. Esityksessa oli myös 2 muuta peliä, Ninja! ja Starry heavens -mukaelma, mutta en jaksa nyt ruveta tässä niitä selittämään. Väsy -.-

Zimmermanista siirryin kuuntelemaan Jon Mankerin esitystä pelisuunnitelun prototyypeistä "Game design prototyping", eli mikä rooli prototyypeillä on pelisuunnitelussa ja niin edelleen. Ihan mielenkiintoinen, mutta esiintyjänä Manker oli vähän tylsähkö (varsinkin Zimmermanin jälkeen) ja aihe itsessään oli melko tekninen.

Mankerin jälken seurasin Vit Sislerin esityksen ""Construction of identity in Iranian video games". Sisler piti mulle Prahassa kurssin "New media and internet in the Middle East", joten tiesin vähän mitä odottaa. Esitys oli mielenkiintoinen; pelien asema yleisen kulttuurisen mielipiteen muodostumisessa on vahva, ja iranilaiset yrittävät muuttaa esim. eurooppalaisten kuvaa Iranista pelien avulla. Toki joukkoon mahtuu myös perinteisiä räiskintäpelejä, jossa vihollisena on usein jenkit. Mutta positiivisena yllätyksenä esityksessä näytettiin myös esimerkki islamilaisesta Sims-pelistä.

Iranilaisista videopeleistä siirryin ensimmäiseen Froga Kuchaan, eli samanlaiseen esitystapaan kuin omakin esitys tulee sitten sunnuntaina olemaan. Ensimmäisenä vuorossa oli Nikolaus König aiheenaan "Passivity, subordation and  restraints - sexual roleplaying games of submission and dominance as examples for pleasurable play through non-agency." Tästä missasin osan, kun edellinen esitys venyi, mutta eiköhän otsikointi kerro kaiken oleellisen.. Tämän jälkeen oli Alexanda Ferreira ja Sébastien Hock-Koon esitys "Gender stereotypes in video game: Super princess Peach in question. Oli mielenkiintoinen, ja jotenkin "kevyempi" kuin edelliset esiintyjät. Viimeisenä oli Robert Seifertin "Stages of digital gaming life: shaping and reflecting biography". Täytyy myöntää, että tää vika meni vähän ohi.. Oli kamala nälkä ja ajatukset oli enemmän tulevassa lounaassa kuin esityksessä.

Lounaan jälkeen ajattelin kuuntelevani esityksen aiheesta "Hybrid spaces: Applying persuasive game elements to an exhibiton setting" ja olin ihan innoissani. Esittäjät (joita oli neljä, enkä jaksa luetella kaikkia) oli vaihtanut aiheensa "ARG's - persuasion in context", mikä oli kyllä ihan mielenkiintoinen myös - ja kyseenalaisti muuten koko taikapiirin olemassaolon! Esitys käsitteli ARG-pelejä ja niiden perusperiaatteita tutkijoiden omien esimerkkien kautta. Palaan tähän varmaan vielä myöhemmin, ainakin jossain muodossa.

Sama teema jatkui seuraavassakin esityksessä, joka oli Vanessa De Lucan ja Maresa Bertolon esitys aiheesta "Urban games to design the augmented city", eli kuinka kaupunkia voi käyttää pelialustana; 1. City as a pop-up game ja 2. City as a big playground oli pääpiirteissään esityksen kaksi kantavaa teemaa. Mainittiin muuten myös Pacmanhattan.

Sitten olikin tämän päivän viimeisen esiintyjän vuoro, ja vaatimattomasti hän olikin Mia Consalvo aiheellaan "Avatar play: Games, fiction and identification." Näin tunnetun pelitutkija ollessa kyseessä ei voinut pettyä: aihe käsitteli kenttätutkimuksen pohjalta naisten pelaamista ja erityisesti avatarien luomista - ja niistä luopumista. Consalvo muuten kritisoi Sherry Turklen teorian naisten avatareista; ilmeisesti Turkle käytti liian pientä ja "outoa" otosta tutkimuksessaan.

Päivän päätteeksi meille tarjottiin illallinen kaupungintalon ravintolassa. Oli ihanaa ruokaa ja hyvää seuraa! Seurueeseeni kuului pari italialaista, yksi sveitsiläinen (joka on myös mun hotelli-naapuri; hauska sattuma) ja yksi jenkki. Oltiin kaikki tultu konferenssiin yksin, niin pidettiin sit toisillemme seuraa :)

Mut nyt mä meen nukkumaan! Huomenna ois ohjelmaa tarjolla 09-19, mutta taidan jättää pari esitystä välistä... Täytyy vähän valikoida. Ei mun aivokapasiteettini/keskittymiskykyni riitä tommosiin tuntimääriin :P

Terveisiä Wienistä! Ensimmäinen reissupäivä on ollut suhteellisen pitkä, kun herätys oli tosiaan klo 04.00. Sakke paisto aamusti lettujakin, ai et se on ihana! Matka meni hyvin, ja oltiin jopa etuajassa perillä. Koneen kapteenin mukaan päästiin "oikaisemaan" 15 min...? Puhutaan siis lentokoneesta.No, eniveis. Hyvä niin. Päätin sitten tulla samantien hotellille, ja sain huoneenkin heti käyttöön. En ollut varautunu tähän, mutta oli kyllä positiivinen yllätys. Hetken aikaa lepäilin ja sitten lähinkin kävelemään paikasta toiseen Wien tutuksi päivässä -mentaliteetilla. Olen kyllä ehdottomasti sitä mielä, että uuteen kaupunkiin tutustuu parhaiten kävellen. Ja niin mä sit kävelin. Koko päivän.Kävin mm. museokorttelissa ja tsekkaamassa quartier 21:n.

Nyt alkaa jo vähän puuduttaa, mukana kun oli luonnollisesti muutamia harha-askeliakin. Nyt illasti pitäis vielä tavata muutama puolituttu ja jos sit saattaaki toi sänky tuntua ihan potentiaaliselta vaihtoehdolta. Mukava päivä takana. Saatoin mm. erään vanhan wieniläisrouvan käsikynkässä tien yli. Aww.

Yritän huomenna kirjoittaa vähän informaatiopitoisempaa tekstiä, nyt ei pysty. Ja huomenna se show vast alkaakin. Ja sillä tarkoitan siis tätä: http://bupp.at/en/service-en/frog/frog-2011/ Jänskää!

Joujou. Tässähän kävi juuri niinkuin aavistelinkin - on ollut vähän hiljaista joo. Syy ei ole kuitenkaan yksin meikäläisen, sillä myöskään kamppiksen suhteen ei ole tapahtunut juurikaan mitään mullistavaa. Kaikki aiheeseen liittyvät postaukset yms. käsittelevät lähinnä kuvausaikatauluja: missä kuvataan ja milloin. Kuvauspaikoilta vuotaa tosin ajoittain kuvia nettiin, kuten 25.9.11, aiheena lähinnä Kissanainen ja hänen korvansa.Whoa.

Kampanjan Facebook-ryhmässä oleiltuani olen huomannut mielenkiintoisen aspektin: jo alusta asti ryhmän sisällä on käyty keskustelua aiheeseen liittyvistä asioista, tietty. Mutta nyt, muutaman viime kuukauden aikana ryhmän sisällä on pidetty off topic-gallupeja esim. ihmisten kotimaahan liittyen. Ihmiset yrittää siis ylläpitää sosiaalista aspektia, vaikka itse kampanjassa ei mitään tapahdukaan. Myös erilaista fani-taidetta postataan ryhmään ahkerasti.

Ryhmän kautta mulla on myös vähän tutkimuseettisiä ongelmia: tavallaan havainnoin tätä ryhmää ja sen toimintaa jatkuvasti, niiden siitä mitään tietämättä. Olen koittanut vähän selvittää, mikä olisi eettisesti paras tapa toimia, mutta tää kysymys on vielä vailla vastausta. Toisaalta taas, aion laittaa ryhmän sivuille nettikyselyn keväällä, jossa luonnollisesti tulen selvittämään positioni.. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, kai. Ryhmässä on myös muutamia todella aktiivisia persoonia, joita yritän havitella jonkinlaiseen yksilöhaastatteluun.


Tämän aasinsillan kautta pääsenkin kätevästi tähän mun gradu-tilanteeseen (joka ei kylläkään ole edennyt oikeastaan mihinkään suuntaan sitten viime kerrasta). No, aloitin gradu-seminaarin. Aihe olisi tarkoitus esitellä alkuvuodesta, ja luku loppukeväästä. Nyt olisi tarkoitus lukea, lukea ja lukea. Startti on ollut jokseenkin töksähtelevä.

Graduaihe itsessään on selkeytynyt: tutkimukseni on tapaustutkimus ARG-pohjaisen markkinointikampanjan käyttämisestä Yön Ritari (ja Yön Ritarin paluu) -elokuvissa/elokuvissa (katsotaan). Tutkin ilmiötä: mitä, miten ja miksi. Mitä ko. kampanja tarkoittaa, miten se on toteutettu/toteutettiin ja miksi. Yritän parhaani mukaan 42 Entertainmentilta jotain materiaalia. Tämän lisäksi olisi tarkoitus pistää jonkinlaista nettikyselyä pystyyn  osallistujien keskuudessa, ja mahdollisesti myös yksilö/ryhmähaastista sähköpostitse tms., niiden aktiivisempien heebojen kanssa.Tiedostan, että odotukset saattaa olla melko korkeella, ja voin epäonnistua, mut eihän sitä voi tietää jos ei ees yritä!

Olen torstaina klo 6.00 lähdössä sinne Wieniin FROG-konferenssiin (Future and Reality Of Gaming). Odotan jännityksen ja innostuksen sekaisin tuntein: Jaakon puolestapuhuminen jännittää, mutta toisaalta taas konferenssin sisältö on kokonaisuudessaan todella mielenkiintoinen, ja graduunkin saattaa saada jotain uutta näkökulmaa - tai ainakin motivaatiota. Ja onhan se ihana käydä Keski-Euroopassa! Yritän postata Wienistä päivittäin, blogi toimii siis tässä tapauksessa myös matkaraporttina :)

Robin: Holy costume party, Batman!